Pogosta

Parppein Pirtti

Saavuttuani Ilomantsiin, kiipesin jo heti ensimmäisenä päivänä Parppeinvaaran huipulle. Brysselissä korkeuseroja joutuu etsimään rakennuksista, siellä olen tottunut vierailemaan ravintoloissa ja konferenssitiloissa jotka on sijoitettu hotellien ja muiden korkeiden rakennusten kattokerroksiin. Mutta tämä, nousu hedelmällisen pyöreänä kohoavan vaaran laelle, missä näköalat avautuvat etenkin lännen ja Ilomantsinjärven suuntaan, vapaina ja esteettöminä… Hulppea kokemus!

Ilomantsin komennuksellani olen ottanut tavakseni vierailla Parppeinvaaralla hyvinkin taajaan. Vaaran päällä, ehkä koko Ilomantsin komeimmalla paikalla, sijaitsee ravintola Parppeinpirtti – uhkea karjalaistyylisesti rakennettu hirsipirtti, joka tarjoaa lounasruokaa arkisin seisovasta pöydästä. Hyvä syy käydä ihailemassa maisemia!

Ja ne piirakat! Pirtillä pyöritellään päivittäin karjalanpiirakoita sekä leivotaan ilomantsilaisia erikoisuuksia, kuten vatruskoita ja kukkosia

Talvisaikaan Pirtin lounas on vaihtuvan ruokalistan mukainen, yleensä käsittäen kaksi pääruokavaihtoehtoa sekä melko monipuoliset salaatit. Eihän täällä ostereita saa eikä hanhenmaksaa, mutta niihinkin kyllästyy ja itse huomasin kaivanneeni kotoisia suomalaisia ruokia. Toki kyllä välillä listalla on pastaa tai muuta vastaavaa, joka ei varsinaisesti ole suomalainen perinneruoka.

Ja ne piirakat! Pirtillä pyöritellään päivittäin karjalanpiirakoita sekä leivotaan ilomantsilaisia erikoisuuksia, kuten vatruskoita ja kukkosia. Lounaalla vuorottelevat leipä- ja piiraspöytä, ainakin minun mielestäni piiraspäivä on ehdoton suosikki. Vaikka perinteinen karjalanpiirakka laaditaankin ruiskuoreen ja sisältää sekä voita että maitoa, Parppeinpirtin ketterät piiat pyöräyttävät piirakan myös gluteenittomana ja jopa vegaanisena. Tämä on nykyaikaa ja erittäin arvokas hyvän palvelun yksityiskohta!

Pääsin myös maistamaan erään perjantai-illan kohotuksena Pirtin burgereita. Ei tietoakaan perinteistä – vaan nykyaikainen elämys! Koska itsekin olen jo virkanikin puolesta perehtynyt elinkelpoisuuden variaatioihin kuten vehnän välttelyyn ja lihasta kieltäytymiseen, päätin tarkistaa gluteenittoman kasvishampurilaisen. Suoraan ja kiertelemättä sanottuna, paras sellainen mitä olen mistään matkoillani saanut. Entä hirvi- tai muikkuburgeri? Suositeltava on, vaikka virkavelvollisuus edellyttää ehdotonta objektiivisuutta tässä tarkastustoiminnassa.

Näistä pikku erikoisuuksista huolimatta, Parppeinpirtin ehdoton lippulaivatuote on nykykarjalainen pitoateria. Se tarkoittaa noutopöytää, joka täytetään perinteisillä ja vähän nykyaikaisemmillakin karjalaisilla pitoherkuilla. Kesäkaudella pitoateria on tarjolla joka päivä – itse olen nauttinut sen näin komennukseni alkuvaiheessa tasan yhden kerran, ja pelottaa suorastaan ajatella miten tulen selviytymään kesän yli, sortumatta ylensyöntiin. Tosin pitoateria ei välttämättä ole raskauden perikuva, salaatteja ja muuta kevyempää sorttia sisältyy pöytään runsaasti.

Odotan jo kesää, herkin mielin ja herätetyin aistein. Haluan nähdä kuinka vaaran rinteet heräävät eloon, kuinka vaaralla alkaa kantele helkkää ja karjalaiset perinteet lyövät piirileikiksi modernin ruokakulttuurin kanssa, auringon helliessä terassille lepäytyvää matkalaista, tai direktiivejään punovaa tarkastajaa…

Pirtti toimii usein myös kulttuuritapahtumien näyttämönä, tai juhlapaikkana. Tällä hetkellä täytyy tyytyä seuraamaan nettisivuja tai naamakirjaa, odotellessaan kesän tuloa ja pandemian väistymistä. Onneksi nälkä tulee joka päivä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *