Sotkan munasta

Kalevalassa monet mannut sai syntynsä jostakin oudosta, kuten sotkan munasta tai vastaavaa. No Ilomantsi on erittäin outo paikka, joten miksi se olisi syntynyt jääkaudesta tai sulamisvesien irtohiekasta, tai mikä nyt Salpausselkien virallinen historia sitten on. Uskomatonta, mutta erilaisia vihjeitä seuraamalla ja kun en ole liian tiukkapipoinen eikä ole laput silmillä, niin melko helposti on löytynyt se todellinen sotkan muna, mistä muinaiset Sissoset ja Väinämöiset lauleskeli, paremman homman puuttuessa.

Tämän päivän kosmologia pystyy vastaamaan noiden menneiden aikojen harmaapartojen houreisiin kysymyksiin, toisin sanoen he selittivät asioita aikanaan miten taisivat ja silloin oli pakko keksi sotkan munat ynnä muita rehvakkaita selityksiä. Nyt tiedetään, että monen muinaisen saagan takana on oikea ilmiö, eli aito kosmologinen tai pelkästään maapalloonkin liittyvä fysikaalinen tapahtuma, meteorien putoamisesta tulivuorten purkauksiin. Kerron tässä lyhyesti mitä nyt tiedetään Ilomantsin syntyhistoriasta.

Samanaikaiset ilmiöt maassa ja planeettojen välisessä kosmoksessa

Noin 7000 vuotta sitten ( tarkka ajoitus puuttuu koska varoja hiiliajoituksen tekemiseen Ilomantsin maaperän aineksista ei ole saatu kerättyä ) kun jääkausi oli hellittänyt, se jäävaippa Suomen yltä sulanut pois ja skandinaavinen jääjärvi vetäytynyt juuri Ilomantsin kohdalta etäämmäs, Ilomantsin nykyisen taajaman paikalla oli erittäin tasainen alue. Sitä oli ensin puristanut kasaan kilomterin vahva jääkerros, sekä jään jälkeen sulamisvesien muodostama jääjärvi. Ei ollut kukkulan kukkulaa näkyvissä.

Niinä aikoina tapahtui pieni kosmologinen selkkaus aurinkokuntamme ulommilla kehillä. Saturnuksen ympärillä viuhtovien lukuisten kuiden radat ristesivät kohtalokkain seurauksin, ja yksi pienehkö, metalliytiminen ja arvatenkin vahavasti säteilevä ( ainakin gammasäteilyä, korkeataajuuksista jota ei tavallisilla mittareilla pysty havaitsemaan. Tämä on ainoa selitys sille miksi Ilomantsissa ei mitata korkeita säteilyarvoja, vaikka päivänselviä merkkejä säteilyn vaikutuksista on kaikkialla ) kuu, tai merkittävän kokoinen kuun osa. Artikkelin kuvassa on yksi tällainen Saturnuksen pikku kuu, tosin huokoisempi.

Irtautunut kuu osui maan kiertoradalle eli putosi maahan. Laskelmieni mukaan se syöksyi ilmakehään jossain osapuilleen Sortavalan yläpuolella. Laskelmat perustuvat tarkkaan törmäysjälkien analyysiin, jonka pohjalta olen piirtänyt kaavamaisen kuvan tapahtumien kulusta.

1. Kuu syöksyy ilmakehän läpi, kuumenee ja törmää ensimmäisen kerran maankuoreen nykyisen Havukkakallion kohdalla. Kuu osuu mannerlaattaan, kaivautuu graniittiin, halkeaa osiin ja törmäyksen vastaan ottanut reuna työntyy mannerlaatan kiviainekseen, nostaen pystyyn nykyisin nähtävissä olevan Havukkakallion pystysuoran kallioseinämän. Noin kolmannes kuun aineksesta irtoaa ja jää maaperään Havukkakallion alle.
2. Kaksi kolmasosaa asteroidista kimpoaa uudelleen lentoon, ja osuu maahan nykyisen Parppeinvaaran kohdalla, työntyen peruskallioon saakka. Kuu halkeaa edelleen kahteen osaan, törmäyksen puoleinen reuna jää maaperään. Törmäysimpakti nostaa maaperästä töyrään, josta tulee Parppeinvaara. Nyt kuu on haljennut molemmilta sivuiltaan irti, keskiosa kimpoaa edelleen ilmaan ja jatkaa matkaa. Keskiosa on muodoltaan jättimäisen, noin pesäpallokentän kokoisen jääkiekon muotoinen.
3. Kuukivinen kiekko osittain lentää, osittain kierii, kunnes kaatuu lappeelleen nykyisen Ilomantsin keskustan kohdalla. Valtavasta liike-energiasta ( laskelmieni mukaan useita miljoonia jouleja ) johtuen kiekko ei pysähdy, vaan työntää edellään törmäysvallia. Tämä valli muodostaa Ilomantsin vanhalle keskustalle tunnusomaisen kaarevan harjun, hevosenkengän muotoisen mäen. Kiekon liike jatkuu, kunnes töyräs nousee nykisen Pappilanvaaran kohdalla niin vahvaksi, että keikon etureuna pysähtyy. Tästä aiheutuu vielä viimeinen hyppy ilmaan, kiekko pyörähtää töyrään yli ja mätkähtää pitkälleen pehmeähköön ja märkään maaperään.
4. Lopullinen osuma on sellainen kuin pudottaisi sen jääkiekon lappeelleen mutalätäkköön. Impakti vaimentuu, syntyy suurehko mutta loivalinjainen, lautasen mallinen törmäyskraateri. Tämä painanne täyttyy heti kohta vedellä. Ilomantsinjärvi on syntynyt.

Tällä tavalla, taivaalta iskettynä, muovautui Ilomantsin keskustan maisema. Joku kanteletta hipelöivä turkismetsästäjä sen todisti ja pani lauluksi. Niitä tulkintoja kuulemme edelleen toisen impaktikukkulan huipulla, Parppeinvaaran Runopirtissä.

Vaikutukset nykyaikana

Melkeinpä tärkeämpää kuin historiallinen totuus, on ymmärtää kosmisen kuukiven vaikutus nykyajan Ilomantsin elinympäristöön. Kuten olen tutkimuksissani vedenpitävästi todennut, Ilomantsissa on lukuisia merkkejä erityisestä taustasäteilystä. Tätä on vaikea selittää muulla kuin kuukiven kappaleilla. Havukkakallio, Parppeinvaara ja erityisesti Ilomantsijärven pohja, tuottavat korkeataajuista gammasäteilyä tai jopa jotain vielä vaarallisempaa, siinä määrin että Ilomantsin keskustan elinympäristö ikään kuin vetää puoleensa erityisiä ihmis- ja eliötyyppejä. Säteilyhaarukassa hyttynenkin mutatoituu ( katso Pogostan tauti ) ja ihmisistä tulee taipuvaisia kylä- tai kuuhulluuteen.

Säteily on muovannut Ilomantsin asukkaista erikoisia ja varmaan ollut yksi syy hupaisan nimen kehittymiselle. Kuukivelle altistunut väki on käynyt hilpeäksi, kaiken metsäsuomalaisen kurjuudenkin keskellä. On iloittu ja lauleskeltu, soudeltu järvellä ympyrää ja naureskeltu sillekin ettei kalaa tule.

Toki kuukivet on melko syvällä maaperässä, järven pohjassa tiettävästi seitsenmetrisen mutakerroksen alla. Niinpä kylähulluus on viime vuosina pyrkinyt hellittämään, eikä Ilomantsin vetovoima ole aivan entisaikojen kaltainen. Silti, säännöllisesti tänne ajautuu omituista väkeä, jotka eivät kainostele omituisuuttaan. Julkikukkujia, kulttuuriväkeä. Eikä ilomantsilaisissa ole pahastujia.

Kolme kuukiven lohkoa muodostavat Ilomantsin taajamaan eräänlaisen kärkikolmion muotoisen asetelman, ikään kuin kosmisen triangelin. Tai Bermudan kolmion pienoismallin. Kuten Bermudassa, myös Ilomantsissa triangeli vetää lentoliikennettä puoleensa. Ei ole sattumaa, että lukuisat reittikoneet hakevat suuntimiaan juuri Ilomantsin yltä, vaikka avointa reittiä idän suuntaan olisi satoja kilometrejä.

Tulevaisuudessa saanemme seurata kumulatiivisia vaikutuksia, kun gammasäteily induktoituu koko Ilomantsin kattavaan valokuituverkkoon. Tästä asujaimistomme saattaa perinnöllisistä vahvuuksistaan johtuen selviytyä, mutta tiukempi paikka tulee kun taajama haarukoidaan langattomaan 5G-verkkoon! Saattaa olla, että Ilomantsin yössä alkaa hohtaa muukin kuin katuvalot, kunhan 5G-taajuudet resonoivat kunnolla kuukivien gammasäteilyn kanssa. Taajaman asumusten peltikatoista saattaa kehittyä jättimäisiä induktioliesiä, joilla harakat polttavat varpaansa. Valitettavasti näiden hypoteesien varmentamiseksi on mahdotonta laatia pitäviä matemaattisia laskelmia. Tarvittaisiin vähintäänkin kavnttitietokoneen laskentatehot, eikä minulla ole sellaista käytössäni.